Infinitiivi- ja sivulauseattribuutit

Myös infinitiivi voi olla substantiivin attribuuttina, jos substantiivi on abstrakti ja usein verbista johdettu.Yleensä on syyta valttaa paikallissijojen, pre- ja postpositioiden! ja adverbien kayttoa attribuutteina muissa kuin edella kasitellyissa tapauksissa. Useimmiten paikallissija kasitetaan adverbiaaliksi, verbin maaritteeksi. Paikallissijainen attribuutti olisi korvattava substantiivin adjektiivi- tai partisiippimaaritteella.

Esim. Koira haukkui lintua koivun oksalla. Paremmin: Koira haukkui koivun oksalla istuvaa lintua. Infinitiivi- ja sivulauseattribuutit

• Myös infinitiivi voi olla substantiivin attribuuttina, jos substan¬tiivi on abstrakti ja usein verbista johdettu.

Esim. Aikomus / halu / keino puhua selkeasti. Nyt on aika menna nukkumaan. Hän on aikeissa tulla. Tulisipa sopiva ilma tehda oikein pitka retki.

• Monet sivulauseet ovat lauseessa attribuutteina. Tavallisin sivu-lauseattribuutti on relatiivilause, mutta myös eksplikatiivilause voi olla attribuuttina.

Esim. Asia, josta kerroit, on vaivannut mieltani. Vertaa lausesubjekti: Tuloksena oli, että hän erosi paikaltaan. On tarkeaa, että tehtävä suoritetaan huolellisesti. Joskus tosin sattui, että hän tuli sopimattomaan aikaan.

12. Appositioatribuutti

Appositioattribuutti eli appositiomaarite on substantiiviattri¬buutti, joka on pääsanansa vieressa taipumattomana tai sen kans¬sa samassa sijassa ja luvussa.

Taipumaton yleisnimi ja taipuva erisnimi	Appositioattribuutti ja pääsana samassa sijassa ja luvussa
Henkilonnimen edella oleva substantiivi, joka tarkoittaa ammattia, arvonimea tai tittelia, on tavallisesti taipumaton appositio-maarite. Esim. Tapasitko kapteeni Vartiaisen? - maisteri Valtosen?	a) -nen-loppuinen attribuutti taipuu. Esim. nuorukaiselle Kalliolle; kotiapulaista Maija Mattilaa; kirjastoapulaiselta Leskiselta.
Taipumattomia arvonimia voi olla perakkain kaksikin. Esim. Kirje lahetettiin rehtori, yliopettäja Haahtelalle.	b) henkilonnimen attribuutti, joka ei ole arvonimi, taipuu. Esim. Alustajalla Johänssonilla oli paljon sanottavaa.
Arvonimen tapään on myös sukunimen edella oleva etunimi taipumaton. *Esim. Hän soitti Martti Rapolalle.	c) jos appositioattribuutilla on itsellaan maaritteena attribuutti tai jos siina on omistusliite, niin se aina taipuu pääsanansa mukaan. Tämä on suomalaisen filosofin Salomaan teos.
Samantyyppisen sanaliiton muodostavat seuraavanlaiset hallit-sijainnimet. *Esim. Aleksanteri Suuren; Kaarle XII:lla.	d) Erisnimi voi olla taipumattomana sellaisen taipuvan yleisnimen edella, joka osoittaa sen lajin tai luokan, johon erisnimen tar-oittämä olio tai esine kuuluu. (ABC-kolmiossa)
Henkilonnimen esikuvan mukaan käytetään nykyaan yleisesti muidenkin erisnimien edella taipumatonta appositioattribuuttia. *Esim. Matkustin hoyrylaiva Ahkeralla.	e)Kategoriaa tarkoittava sana taipuu ja toimii pääsanana, kun taas ilmaus, jonka kategoriasta on kyse, jaa taipumattomaksi jalki-maaritteeksi. Tahän tyyppiin tulee taipumattomaksi osaksi numeroita ja erikoisia, sitaattimaisia ilmauksia. Esim. hakijoille Aalto, Niemi ja Saari.

*Esim. Englannin kuningattarelle Elisabethille; nuorelle kuningattarelle Elisabethille sekä nuorelle kuningatar Elisabethille. Sille mukavalle dosentti Ketolalle [sanat sille mukavalle maarit¬tavat rakennettä dosentti Ketolalle].

Jos arvonimi itsessaan on sanaliitto, se tavallisesti jatetaan taivuttämätta.

*Esim. Soitin laaketieteen ia kirurgian tohtori Niemelle. Oletko nahnyt tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren? - laaketieteen lisensiaatti Heinosen?

**Taipumattomia ovat niin ikaan >yhdyssanaiset arvonimet (ellei niilla ole maaritettä).

*Esim. kihlakunnantuomari Juntuselta; mutta: Hauhon kihlakun¬nan tuomarilta Juntuselta.

**Appositioattribuutti voi olla myös pääsanansa jäljessä. Silloin se on pääsanansa kanssa samassa sijassa ja luvussa.

*Esim. Kalevalassa, Suomen kansalliseepoksessa, on useita kau¬niitä vertauEslaTTalla kaupungilla, maakunnan keskuspaikalla, on edessaan kukoistava tulevaisuus.

d) Taipumaton erisnimi ja taipuva yleisnimi. Erisnimi voi olla taipumattomana sellaisen taipuvan yleisnimen edella, joka osoittaa sen lajin tai luokan, johon erisnimen tar-oittämä olio tai esine kuuluu.

*Esim. Tuomas-piispan hänkkeet epaonnistuivat. Kuka kukin on -teoksessa. ABC-kolmiossa on kaksi yhta suurta kulmaa. Meri-sanan alkuperasta on lausuttu eri kasityksia. Romaanissa Elaman herrat luvussa kolme sivulla 45. Elokuvaan Postimies soittaa aina kahdesti Vuoden 1789 vallankumous. Grimm-veljesten sadut.

13. Adverbiaalin lajeja

Adverbiaalit määrittävät verbiä. Adverbiaalit ilmaisevat:

toiminnan tapää,

paikkaa,

aikaa,

syyta,

tilaa jne.

Adverbiaali vastaa Esim.erkiksi kysymyksiin milla tavalla? missa, minne, milloin, minka vuoksi?

Adverbiaalin lajeista on erityisesti huomattava seuraavat.

1. Habitiiviadverbiaali on yleensä omistuslauseen adessiivi-sijainen lauseke tai ulkopaikallissijoissa oleva ihmista tai ainakin elollista olentoa tarkoittava substantiivilauseke. Lauseessa, on kyse jonkun hallussa olosta, jonkun hyvaksi koitumisesta tai jossakin tilassa olemisesta.

Esim. Elsalla on kissa. Poikien firmalla on hyvat toimitilat. Minussa on nuha. Minulla on hyva olla.

2. Datiiviadverbiaali, joka ilmoittaa kenelle tai mille jotakin tehdaan tai tapahtuu tai kenen osaksi jotakin tulee. Datiiviadverbiaalin sija on tavallisesti allatiivi.

Esim. Lahjoitan tämän sinulle. Hän on ankara alaisilleen. Liisa

hymyili meille.

3. Genetiivi (ns. datiivigenetiivi) voi olla datiiviadverbiaalin sijana

vanhassa kielessä ja nykyäänkin sananparsissa:

Esim. Anna katta koyhän miehen, koyhalla on lammin koura.

Luojan kiitos. Hänen on jano.

4. Predikatiiviadverbiaali, joka ilmoittaa jonkin (subjektin tai objektin tarkoittämän olion tai esineen) todellista tai ajateltua tilaa. Predikatiiviadverbiaalin sijat ovat essiivi ja translatiivi ja harvoin ablatiivi.

Esim. Hän on täällä kunnan lääkärinä. Ruoka maistui hyvältä.

Predikatiiviadverbiaali aina viittaa johonkin muutokseen, kun taas predikatiivi ei sisalla tata merkitysvivahdettä. Predikatiiviadverbiaali noudattaa useimmiten korrelaattinsa (substantiivin, johon se viittaa) numerusta.

Esim. Hän luki maisteriksi. Veljekset toimivat opettäjina. He ovat jo tulleet vanhoiksi.

Mutta: Vanhat säännöt otettiin esikuvaksi. Hänellä on ruokittavana monta suuta.

Subjekti voi olla partitiivissa predikatiiviadverbiaalin, mutta ei predikatiivin ohessa.

Esim. Suuria osia maatamme jaa tyhjiksi. Opiskelijoita on tällä viikolla sijaisinä.

Lauseessa voi olla kaksi predikatiiviadverbiaalia, mutta ei kahta

Esim. Vasyneena hän nayttaa sairaalta.

5. Appositioadverbiaaliksi (joka on samalla predikatiivinen lauseenvastike) sanotaan nominia ja siihen liittyviä määritteitä, jotka yhdessä vastaavat aikaa, syytä, myonnytystä tai ehtoa ilmaisevaa sivulausetta. Appositioadverbiaalin sijana on useimmiten essiivi.

Esim. Jo nuorena miehena tutustuin häneen. [Kun piin nuori mies...]. Lakimiehena katson asiaa oikeuden kannalta. [Koska - olen lakimies...]. Sinuna en alistuisi tuollaiseen kohteluun. [Jos olisin sinun paikallasi...].

6. Ajanadverbiaalit

Ajanadverbiaalit jakautuvat seuraaviin ryhmiin:

a) ajankohta: eraana päivänä, kello 5,

b) toiminnan kestö: päivän, kaksi vuotta,

c) Muurinen kestö: päiväksi, kahdeksi

d) surituksen kokonaiskesto : päivässä, kahdessa vuodessa

e) kietöduratiivi: ei päivään, ei kahteen vuoteen:

f) takaraja: Keskiviikkoon mennessä, aamuun asti, ennen vuotta 2001

g) alkuraja: keskiviikosta lahtien, vuodesta 1995

h) kardinaalinen suorituksen tiheys: seitseman kertaa, usein;

i) ordinaalinen suorituksen toisto: seitsemannen kerran,

Esim. Hän kirjoitti graduaan kaksi vuotta. Hän kirjoitti gradunsa kahdessa vuodessa. Hän ei opiskellut kahta vuotta [vaan puolitoista]. Hän ei opiskellut kahteen vuoteen [mitäan].

14. Objektin sijainen määrän adverbiaali (OSMA)

Osman muoto määräytyy yleensä samojen sääntöjen mukaan kuin varsinaisen objektin muoto.

1. Päätteellinen akkusatiivi

Esim. Olen kulkenut kilometrin. Hän mietti asiaa koko päivän. Tata kysyt jo toisen kerran.

2. Päätteetön akkusatiivi

Esim. Kilometri on jo kuljettu. Olen kysynyt tätä asiaa jo kaksi kertää. Sinun pitää kysyä vielä kolmas kertä/yhden kerrän.

3. Partitiivi

Esim. Emme ole vielä kulkeneet kilometria. En kysy asiaa enää kolmatta kertää. En viipynyt matkalla viikkoa.

Muutämät yleisimmät tälläisistä ilmauksista ovat kangistuneet sillä tavoin, että ne voivat esiintyä päätteellisessä akkusatiivissa riippumatta lauseen predikaatin muodosta.

Esim. Meidän piti vielä istua pitkan aikaa. Kylla se jo kerran korjattiin. Elokuva esitettiin tanaan viimeisen kerran.

Vaihtelemattomia ovat Esim.erkiksi seuraavat: pitkan aikaa, pitkan ajan, koko ajan, vuoden ajan, koko päivän, ensimmäisen kerran, toisen kerran, viimeisen kerran.

Muita Esim.erkkeja: Viivyin matkalla viikon. Siellä viivyttiin kokonainen viikko. Joka päivä lapsi kasvaa sentin. Vastaus viipyi kaksi viikkoa.

15. Lauseenlisäkkeet

Lauseessa on sellaisiakin sanoja ja sanaliittoja, joita ei voi pitää minään lauseenjäsenenä. Ne ovat lauseen varsinaisen rakenteen ulkopuolella: joko lauseesta irfalfean olevia ilmauksia tai koko lauseen määritteitä. Tallaisia sanoja ja sanaliittoja sanotaan lauseenlisakkeiksi. Lauseenlisakkeet voidaan jakaa seuraaviin lajeihin.

1. Huudahduslisakkeet ovat lauseen rakenteesta irrallisia huudahduksia.

Esim. Voi, kuinka ihanaa täällä on! Ahaa, sinäkin olet täällä!

2. Puhuttelulisakkeet ovat irrallisia lisakkeita, jotka osoittavat, kenelle puhuja osoittaa sanansa.

Esim. Matti, tule heti tanne. Ala ole lapsellinen, Timo.

3. Selvittely lisakkeet eli lauseenmääritteet ovat koko lauseen määritteitä. Selvittelylisakkeet osoittavat varmuusasteesta, todenperäisyydestä tai alkuperästä. Nain käytetään seuraavia ilmauksia: tietenkin, varmaankin, ilmeisesti, nähtavasti, todennaköisesti, ehkä, kenties, mahdollisesti, toivottavasti, kuulemma, mielestani, hänen mukaansa. Sanotun suhdetta aiemmim sanottuun tai sanottavan järjestystä ilmaisevat sanat nain ollen, mualen, painvastoin sanalla sanoen, Esim.erkiksi, ensiksi, toiseksi, lopuksi.

Esim. Ystäväni on välitettävasti sairas. Onneksi selvisimme pulasta.

Soittaja oli kai / ehkä / varmasti / ilmeisesti / todennakoisesti / luultavasti / mahdollisesti ulkomaalainen. Hän ei tietenkaan / kumma kylla / onneksi / valitettävasti / minusta / tietaakse ni / kuulemma / muka suostunut sanomaan nimeaan.

4. Täytelisakkeet ovat sellaisia ilmauksia, joilla ei ole mitään varsinaista ajatussisältöä ja jotka eivät myöskään ilmaise tunnetta. Puhuja käyttää niitä saadakseen aikaa ajatella sanottavansa jatkoa. Taytelisakkeina käytetään ilmauksia no, tuota noin, alahän huo¬li, kuinka olikaan, mitäs.

Esim. No, sitten jatkoimme matkaa, ja naimme, tuota noin, suuren ilveksen istumassa puun oksalla.

5. Kieliopilliset lisakkeet. Niitä ovat ennen kaikkea konjunktiot, joilla on lauseessa puhtaasti tekninen tehtävä, ne ilmoittavat lauseiden tai lauseen osien välisiä suhteita.

Esim. Tiesin, että hän oli jo lähtenyt. Matti ja Maija käyvät koulua. Hänella on sekä koira että kissa.