3. Verbeja, jotka voivat saada objektin, sanotaan transitiivisiksi ja muita intransitiivisiksi.

Esim. Mummo katsoo televisiota. Tapasimme hänet koulun pihalla. Poika taytti lomakkeen. He ostivat torilta kalaa ja vihän¬neksia. Mies pysaytti auton kadun toiselle puolelle.

• On verbeja, jotka saavat paikallissijaisia täydennyksiä. Kommunikaatio verbit saavat usein sekä vastaanottajaa että sisältöä tai aihetta ilmaisevan jäsenen:

Esim. Mies muutti maalta kaupunkiin. Johtaja palasi lomalta tyohon. Hän tuli aamulla lentokoneella. Kuvassa oli kaunis maisema. Auto pysahtyi kadun varjopuolelle. Talvisin hän ui avannossa. Liisa kertoi minulle tuosta tapauksesta. He puhuivat kokouksessa näistäkin asioista.

Muita esimerkkeja: Lapset tutustuvat vieraaseen. Yleisöä alkoi kerääntyä huoneeseen. Oli jo aika ryhtyä työhön. Huone tuntuu kylmalta. Jaimme odottämäan räitiovaunua. Sateenvarjo unohtui minulta kotiin. Ruoka maistuu hyvalta. Poika tuli pelaamasta tennista. Lakkasi satämästa. Äiti kielsi poikaa huutämästa. Pian alkaa sataa. Ostimme kaupasta leipää ja voita.

Olimme vähällä myöhästyä junasta. Äiti pyysi Leenaa ostamaan maitoa. Isä käski poikaa lukemaan läksyjä. Isä kaski pojan tuoda lehden.

• Rektionmukaisia täydennyksia saavat paitsi verbit myös eräät substantiivit, adjektiivit, pre- ja postpositiot.

Esim. Se oli kaunis tarina rakkaudesta. Tuo oli kullan arvoinen neuvo. Matto oli hiekan värinen. Hän oli syyllinen varkauteen,

tyytyväinen ehdotukseen, kiitollinen tovereilleen lahjasta, kateellinen naapurille, varma asiastaan, ylpea saavutuksestaan, valmis taisteluun. Talon edustalla, meren ylapuolella.

• Alisteinen sana voi liittyä pääsanaansa myös muuttumattomana (adverbilausekkeessa).

Esim. Melko kaukana, aika paljon, erittain hyvin, olla väiti, kulkea hitaasti, lentaa nopeasti.

6. Predikatiivi

1. Predikatiivi

Predikatiivi on verbien olla ja tulla syntaktinen täydennys. Se on osa predikaattina. Predikatiivi kertoo, millainen, mika tai kenen lauseen subjekti on. Se kuvailee ja luokittelee lauseen subjektia. Predikatiivin sijamuodot ovat nominatiivi, partitiivi ja genetiivi.

• Genetiivilla ilmaistaan varsinaista omituista.

Esim. Leena on mukava. Tee on kuumaa. Kissa on elain. Syy on minun.

• Predikatiiviin liittyy olla-verbi sellaisissakin tapauksissa, joissa pääverbi on jokin muu verbi.

Esim. Yritän olla ahkerampi. Kahvin pitää olla kuumaa. Tämän viinin täytyy olla hyvää.

• Predikatiivina voi olla:

adjektiivi tai adjektiivilauseke	Lumi on valkoista.
substantiivi tai substantiivilauseke	Poika on urheilija.
pronomini:	Tuo kirja on hänen
partisiippi:	Tulokset ovat hyväksyttäviä. Taulu on Repinin maalaama
infinitiivilauseke:	Hän on hyvä kertomaan juttuja.
numeraalilauseke:	Henkilokunnan määrä on 30.
adverbi	Lapsi oli iloissaan. Tyttö oli huolissaan.

2. Predikatiivin luku

Predikatiivi noudattaa yleensä lauseen subjektin semanttista, ei kieliopillista lukua, ja ilmaisee subjektin jaollisuuden: jaollisen subjektin predikatiivi on partitiivissa ja jaottoman nominatiivissa.

Esimerkeksi omenaa voi kasitella aineena tai jaottomana esineena: Tämä omena on hapan ~ hapanta.

Esim. Autoni on vanha, [subj:jaoton, yksikko] Juomani on makeaa^ [subj. jaollinen, yksikko] Sanakirjani ovat vanhoja, [subj. jaollinen, monikko]

Sub(y)	P(y)	Liisa on suomalainen. Hän on mukava. Avioliitosta tuli pitka ja onnellinen.
Sub(m)	P(m)	He ovat nuoria. Lapset ovat jo isoja. Sakset ovat teravat
Sub(y,m)	P(y)	Tämä laukku ~ Nuo laukut ovat nahkaa. Onko tämä sormus ~ Ovatko nama sormukset kultaa?
Sub(y)	P(m)	Hän on maamme parhaita nayttelijoita. Tokio on maail- man uurimpia kaupunkeja.
Sub (y,m) abstrakti	P(y)	Unettomat yot ovat minulle suuri ongelma. Uujisjt ovat hyvaa ajanvietettä. Lap set ovat Venajan tulevaisuus.

Yksiköllinen adjektiivipredikatiivi				Monikollinen adjeltiivipredikatiivi
1. subjektina on jaollinen sana	part.	maito on valkoista. Rauta on kovaa. Musiikki on kaunista. Uiminen on hauskaa.	Lause on passiivinen		mon. part.	Illalla oltiin väsyneitä. Ollaanpa-täällä iloisia.
2. subjekti on jaoton	nom.	Heidän koiransa on musta. Kuppi on kuuma.	Monikollinen adjektiivipredikatiivi on yleensä partitiivissa. koska monikot ovat jaollisia		mon. part.	Oletteko iloisia? Tulppaanit ovat punaiset. Voileivät ovat hyvat .
3.Lause on geneerinen:	nom.	Jos on ahkera, oppii nopeasti. Kun on sairas, taytyy levata.
			Subjektina on monikkosana taikka ruumiinjasenia ilmaiseva sana tai subjektin kasitteen ala on tarkoin rajattu.		mon. nom.	Jalat ovat likaiset. Kasvot ovat pyoreat. Saappäät ovat pjtkat.
4.subjektina on infinitiivi tai sivulause tai kun subjektia ei ole lainkaan	part.	On ilmeista, että talvi on tulossa. Luennolla oli hauskaa.
5.adjektiivi on lyhyt sana, nominatiivi on parempi	nom. part.	Minun on vaikea(a) tulla. Oli hyvä, että tulit.

Substantiivipredikatiivi

• Substantiivipredikatiivi on partitiivissa, jos se ilmaisee 'aineen', 'ryhmän' tai 'lajin' epamaaraista paljoutta.Predikatiivi kertoo, mitä ainettä, lajia, laatua, tyylisuuntaa subjekti on.

*Esim. Paitani on villaa. Onko pusero silkkia? Tuoli on puuta.

• Muuten substantiivipredikatiivi on nominatiivissa, kun se ilmaisee jaotonta kokonaisuutta tai maaraista paljoutta.

*Esim. Pekka on yrityksen johtaja. Ystavani on runoilija.

7. Partitiiviobjekti

1. Kieltölauseet

1. Kieltolauseen objekti on aina partitiivissa.

Esim. Ostan auton. - En osta autoa. Liisa ei juo maitoa. He eivät ymmarra tata kielta. Etko loytanyt hänen osoitettäan?

• Tahän saantoon ei vaikuta, onko objektin merkitys defmiittinen, maarainen vai indefiniittinen, epamaarainen. Kahta eri myontavaa lausetta vastaa siis sama kieltolause.

Esim. Liisa joi maidon. / Liisa joi maitoa. - Liisa ei juonut maitoa.

2. Myös epailevien lauseiden objekti on partitiivissa, vaikka muodoltaan ne saattavat olla myontavia.

Esim. Oletko ottanut kynaani? Kuka on nahnyt avaintani?

3. Kieltoverbin kanssa samanlaisia partitiivin aiheuttajia voivat olla sellaiset kielteissavyiset sanat kuin harva, tuskin, 3. inf. abessiivi, karitiiviset adjektiivit ja sellaiset kielteismerkityksiset adjektiivit kuin mahdoton, vaikea, turha.

Esim. Harva tietää tästä mitään. Tuskin kukaan on kuullut tasta mitäan. Pekka meni nukkumaan sanaakaan sanomatta. On mahdotonta / vaikea loytaa ratkaisua tyollisyysongelmaan. Sitä on enaa turha sanoa.

**'Kieltolause tarkoittaa tassa nain ollen lausetta, johon sisaltyy kielteisyys semanttisena piirteena riippumatta siita, miten tämä kielteisyys pintarakenteessa ilmenee. Ns. kielteiskysyvissa lauseissa objekti on akkusatiivissa.

Esim. Eiko oteta lepohetki? Eikohän pidettäisi pieni tauko? Eiko ihminen yleensä kuvitellut taakkansa liian suureksi?

2. Objekti on partitiivissa, jos verbin ilmaisema toiminta ei johda tulokseen, jos verbi ilmaisee jatkuvaa, kehityksenalaista, tulokseen johtämätonta tekemistä.

Toisaalta akkusatiivi ilmaisee juuri sita, että verbin ilmaisema toiminta on johtanut lopputulokseen (on resultatiivista).

*Esim. Liisa luki laksyja. ~-Liisa luki laksyn. Pekka lammittaa saunaa. ~ Pekka lammittaa saunan.

ASPEKTI. Suomessa aspekti ilmenee ennen kaikkea objektin sijanvalinnassa. Akkusatiivi on resultatiivisen, partitiivi irresultatiivisen aspektin tunnus. Resultatiivisuudella tarkoitetaan sita, että verbin osoittämä toiminta (prosessi tai suoritus) ilmaistaan sillä tavalla loppuun viedyksi, että objektia kohtaa jokin tilan, sijainnin tai olotilan ratkaiseva muutos. Muuten tekeminen on irresultatiivista. [Usein siteerattu Esim.erkki on verbi ampua: Pankkiryöstäjä ampui poliisia. - Pankkiryostaja ampui poliisin.]

Kuitenkin lauseessa: Katsoin tämän ohjelman loppuun ohjelmalle ei tapahdu mitäan. Siina tekeminen esitetaan rajattuna, päättyvana kokonaisuutena.

Tilat ovat epadynaamisja, ne voivat jatkua loputtomiin: omistaa, sisältää. Punktuaaliset tapahtumat koostuvat pelkasta päätepisteesta, silla niilla ei ole lainkaan ajallista jatkuvuutta: huomata, loytaa. Suuri osa tilanteista on sellaisia, että ne voidaan esittaa sekä jatkuvina prosesseina että päätepisteeseen johtavina tapahtuminä eli suorituksinä: Luin kirjaa tunnin. - Luin kirjan tunnissa.

Monet verbit ovat ominäismerkitykseltaan sellaisia, etteivät ne johda selviin lopputuloksiin. Siksi naiden verbien objekti on yleensä partitiivissa. Yksi tarkea tallainen verbiryhmä on tunnetta ja vastaavia mielentiloja ilmaisevat verbit, arvostaa, arvostella, harrastaa, haukkua, huvittaa, kaivata, katua, kiinnostaa, kiittaa, kiusata, kunnioittaa, loukata, miellyttaa, moittia, pe¬lata, rakastaa, surra, syyttaa, saalia, uhata, valittaa, vihata.

* Esim. Rakastan tuota naista. Pelkaatko koiria? Suomi kiinnostaa minua. Saalin hänta. Hän kaipää jotakin uutta, [tunne- ja mielen¬tiloilla ei ole rajaavaa päätepistettä]

**Tekeminen voi olla rajaamatonta myös siina mielessa, että se koostuu useammista teoista: partitiiviobjektin saavat nain tapaa, taipumusta tms. prosessia ilmaisevat verbit ajatella, ehdottaa, edustaa, heikentaa, jatkaa, korostaa, puolustaa, seurata, tarkoittaa, vaikeuttaa, vastustaa, verrata. Esim. *Ajattelen sinua. Hän jatkoi tuijottamista. Joku seuraa minua. Mitä sinä tarkoitat? Voiko suomea verrata venajaan? Hän piti haarukkaa eurooppalaisittain vasemmassa kadessa. Soin sita keittoa koko viikon.

3. Objekti on partitiivissa, kun se ilmaisee epämääräistä paljoutta, tarkemmin rajaamatonta määrää (jaollisista sanoista ja monikollisista sanoista).

Esim. Ostin jaateloa. ~ Ostin jaatelon. Poika juo vettä. ~ Poika juo veden. Liisa tapää vieraita. ~ Liisa tapää vieraat.

Siis, partitiiviobjekti esiintyy kolmessa tapauksessa:

1. kieltolauseessa;

Esim. En tunne tuota miesta.

2. kun verbin ilmaisema tekeminen on tuloksetonta;

Esim. He katsovat ottelua.

3. kun objekti ilmaisee epamaaraista paljoutta.

Esim. Olemme syoneet mansikoita.

8. Akkusatiiviobjekti