5. Subjektin ja predikaatin järjestys lauseessa

Lausekkeiden kieliopillista yhdenmukaisuutta ja toisiinsa mukautumista sanotaan kongruenssiksi.

1. Subjektin ja predikaatin valista järjestystä voidaan esittää seuraavasti: yksinkertaisissa normaalipainotteisissa lauseissa tavallisesti on suora sanajarjestys: ensin subjektiosa, sitten predikaattiosa.

[SVO-tyyppi: subjekti - verbi ~ objekti]

Esim. Pieni poika rikkoi ikkunan. Mies loysi kadulta markan rahän.

• Kontekstissa uusi subjekti sijoitetaan lauseen loppuun.

Esim. Seuraavaksi hän luki kuusiosaisen Kertomuksen elamasta.Koko hänen elamansa on lavistanyt kysymys uskosta.

• Lause aloitetaan tutulla asialla. Uusi asia sijoitetaan lauseen loppuun. Tuttu asia viittaa tekstissa taaksepain, uusi eteenpain:

Esim. Naapuriin syntyi kaksoset. Kaksoset syntyivat eilen.

• Sanajarjestyksella ilmaistaan suomen kielessa ns. fokusta eli painotusseikkoja. Sanan asema lauseessa maaraytyy sen mukaan, miten painokas se on.

Myös vahvikesanojen paikka lauseessa määräytyy usein tarkkaan:

Esim. Minä vilkaisin vain ensimmäistä lukua. Minä vain vilkaisin ensimmäistä lukua. Vain minä vilkaisin ensimmäistä lukua.

Jotakin sanaa voidaan korostaa siirtämälla se lauseen alkuun.

Esim. Mikolle hän kittiin nahkatakki. Nahkatakki hankittiin Mikolle. Mikolla on auto. Auto on Mikolla.

2. Suomen kielessa mukautuvat toisiinsa eli kongruoivat: subjektin ja verbin numerus ja persoona, liittomuodon osien numerus, substantiivin ja sen etumaaritteiden sija ja luku sekä pronominin genetiivi ja omistusliite.

1. Suomen finiittiset verbinmuodot kongruoivat tavallisesti kieliopillisen subjektin persoonan kanssa.

Esim. minä tulen sinä tulet - hän tulee; me emme tulleet - te ette tulleet - he eivät tulleet

• Tasta on kuitenkin poikkeuksia, joita tarkastellaan subjektia ja predikaattia kasittelevissa luvuissa.

Lauseenjäsenina subjekti ja predikaatti ovat samanarvoisia, mutta predikaatti mukautuu subjektin persoonaan ja lukuun.

Esim. Linnut laulavat. Aurinko paistaa. Ihmiset ottavat aurinkoa. Taivas on sininen. Sinä olet ihana. (Olla-verbi on kopula.)

2. Substantiivilausekkeessa adjektiivi-, partisiippi-, numeraali- ja pronominimääritteet kongruoivat pääsanan kanssa, ts. alisteinen sana noudattaa pääsanansa lukua ja sijamuotoa:

Esim. vilkas lapsi - vilkkaat lapset, tämä komea poika - naita komeita poikia, kolme omenaa - kolmessa omenassa, vasynyt vanhus - vasyneita vanhuksia.

• Luku- ja sijakongruenssi ulottuu myös yhdysnumeraaleihin ja joukkoon sellaisia yhdyssanoja, joiden alkuosana on adjektiivi:

Esim. parillasadalla, kolmansistakymmensista olympialaisista, viidessakymmenessa; uutenavuonna, pitkanaperjantaina, hienoasokeria; Mustanmeren, Isossa-Britanniassa.

3. Persoonapronominin genetiivi ja omistusliite samoin kongruoivat keskenaan.

Esim. minun paras ystäväni, meidän hyvät naapurimme, sinun tyosi, teidän rakkautenne, hänen koiransa, heidan puheensa, sinun piirtämäsi kuva, hänen korjaamansa auto.

4. Rektio

Rektio on sellainen sanojen valinen suhde, jossa alisteinen sana esiintyy siinä muodossa, jota pääsana vaatii.

Esim.erkiksi verbin pitää substantiivitäydennys on elatiivissa (Pidan hänesta)

ja postposition takana taydennys genetiivissa (tuon puun takana).

• Joillakin sanoilla on kaksi erisijaista täydennysvaihtoehtoa: maistua hyvälle ~ hyvalta, perustua tosiasioihin ~ tosiasioille.