1. Subjektin ilmaiseminen

1. Lause muodostuu yleensä verbista ja yhdesta tai useammasta nominäalisesta lauseenjäsenesta, joita ovat subjekti, objekti, predikatiivi ja adverbiaalit. Subjektina, objektina ja predikatiivina toimii lauseke, joka on kieliopillisessa sijassa: nominatiivissa, genetiivissa tai akkusatiivissa. Muissa sijoissa olevat lausekkeet toimivat adverbiaalina.

• Subjekti on verbin ensisijainen täydennys. Subjekti kertoo, kuka, mika, ketka, mitka tekevät tai ovat.

Esim. Pekka ja Maija ovat ulkona. Aurinko paistaa ja linnut laulavat.

• Subjektina on:

1. substantiivi:

Esim. Lapset leikkivat pihalla. Nurkkiin on kasaantunut lunta. Ulkoilma piristi.

2. pronomini:

Esim. Joku kurkisti sisaan. Missa sinä olet? Kumpikin halusi saada sen korun.

3. lukusana, lukusanan ja substantiivin muodostama sanaliitto:

Esim. Kaksi makaa, kaksi seisoo, yksi edestakaisin soutaa. Kahdeksan autoa joutui ketjukolariin.

4. adjektiivi, partisiippi:

Esim. Hyvä antaa vahastaan, paha ei anna paljostaankaan. Jääkaapissa ei ollut mitäan kunnon syötavää.

5. sivulause ja 1 infinitiivin lyhyempi muoto:

Esim. On ikavaa, että myohastyit. Hauskaa, että olette sitä mieltä. Sinun on parasta vastata heti. Oli hauska tavata.

2. Subjekti voi puuttua seuraavissa tapauksissa.

1. Subjekti puuttuu, jos predikaattina on verbin passiivimuoto.

Esim. Talo rakennettiin valmiiksi. Kirjoitusta on korjailtu.

2. Minkä tahansa verbin yks. 3. persoonan muotoa voidaan käyttää ilman subjektia siten, että Tekijäksi ajatellaan kuka tahänsa.

Esim. Huomaa kyllä, että olet paljon matkustellut. Tahan tietoon ei voi luottaa. Saako tulla jo?

3. Subjekti voi puuttua, kun predikaattina on tunnetta tai luonnonilmiota tarkoittava verbi.

Esim. Minua pelottaa. Päätani särkee. Merella tuulee kovasti. Huoneessa tuntui kylmältä.

4. Kun predikaattina on verbin 1. tai 2. persoonan muoto, voidaan subjekti (persoonapronomini) useimmiten jattaa pois, koska verbin muoto jo ilmoittaa tekijän. Pronomini on kuitenkin tarpeen, jos tekijäa halutaan erityisesti korostaa.

Esim. Huomenna lähdemme matkalle. Sinä olet itse halunnut tata. En voi toistaa samoja asioita satoja kertoja.

5. Jos kahdella rinnasteisella lauseella on sama subjekti, se jatetaan tavallisesti jalkimmaisesta pois.

Esim. Liisa siivosi huoneet ja pesi ikkunat. Kirjoittaja on oleskellut maassa kauan ja on kaikesta päättaen kayttanyt aikansa hyvin.

2. Nominatiivi- ja partitiivisubjekti

Subjektin sijat ovat nominatiivi, partitiivi ja genetiivi.

1. Nominatiivisubjekti

1. Nominatiivi on subjektin yleisin sijamuoto. Jokaisen verbin subjekti voi olla nominatiivissa, mutta ei partitiivissa. Nominatiivisubjekti on normaalilauseessa lauseen alussa, ennen verbia.

Esim. Nainen lukee lehteä. Lehti on mielenkiintoinen.

Subjekti on nominatiivissa, jos se viittaa

1) jaottomaan tarkoitteeseen tai

2) jaolliseen tarkoitteeseen tyhjentävästi, ts. subjekti tarkoittaa jotain määräistä kokonaisuutta, viittausta koko määrään tai joukkoon.

[Jaolliset substantiivit ovat aine-sanoja: vesi, maito, hiekka, sokeri (ei-laskettava kasite) ja abstraktisia käsitteitä ilmaisevia sanoja: terveys, ystävyys, nuoruus. Näitä sanoja käytetään useimmiten yksikossa.

Jaottomat substantiivit merkitsevat konkreettisia esineita ja olioita: talo, kivi, auto, jalka, ihminen (laskettava käsite). Näiden sanojen yhteydessä voi käyttää lukusanoja: kaksi katta, kolme autoa]

Esim. Komerosta löytyi vanhat saappäät, [jaoton: yksi pari] Pihalle ilmestyi naapurin pojat, [tyhjentävä: kaikki] Vesi oli puhdasta ja kirkasta, [tyhjentävä]

Vertää: Komerosta löytyi vanhoja saappaita, [jaollinen, epamääräinen määrä] Pihalle ilmestyi naapurin poikia, [ei tyhjentävä: kaikki pojat eivät ole mukana] Lasiin oli jäänyt vettä, [ei tyhjentävä: jokin määrä vettä]

**Joissakin tapauksissa partitiivin ja nominatiivin ero voi kuitenkin olla lähes olematon, etenkin jos tarkoite mainitaan ensimmäistä kertaa.

Esim. Parhailla pihamailla on ruokaillut jo kymmenia peippoja yhtäaikaa. Myös mustarastaat ja monet muut pikkulinnut ovat vierailleet pihamailla. ~ Mustarastaita ia monia muita pikkulintuja on vieraillut pihamailla.

2. Subjekti on aina nominatiivissa, jos lauseessa on objekti.

Esim. Virkamiehet saivat palkankorotuksen. Lintu opetti poikasiaan lentämään.

3. Subjekti on aina nominatiivissa, jos lauseessa on predikatiivi.

Esim. Kahvi on kuumaa. Ystäväni on vaaleatukkainen. Nuo hongat ovat komeita.

2. Partitiivisubjekti

Partitiivisubjekti on mahdollinen seuraavissa lausetyypeissä: eksistentiaalilauseet, omistuslauseet ja tuloslauseet.

1. Eksistentiaalilauseet

Eksistentiaalilausen predikaattina on eksistentiaaliverbi, joka ilmaisee olemassa olemista, olemaan tulemista, olemasta lakkaamista, liikettä tai siirtymistä toiseen tilaan {olla, tulla, ilmestya, tapahtua, kuulua, nakya, syntya, esiintya, aiheutua, sattua, loytya, ilmeta, jaada ym.). Lauseen alussa on paikanilmaus, ja subjekti on verbin jäljessä. Eksistentiaalilauseen keskeinen tuntomerkki on partitiivi subjektin mahdollisuus. Partitiivisubjekti on talloin tarkoitteeltaan kvantitatiivisesti epamääräinen.

Esim. Täällä on sumua ~ hyttysiä. Kupissa on suolaa. Paikalla oli vain talon omaa väkeä. Ruusupensaasta putoilee lehtiä.

• Jaolliseen tarkoitteeseen viittaava nominatiivilauseke taas tarkoittaa paikanilmaukseen suhteutettua kokonaista aine-eraa tai joukkoa ja luo siksi määräisen tulkinnan.

Esim. Tassa on maitosi. Täällä on hyva juomavesi. Tassa ravintolassa on kaupungin parhaat pitsat.

• Jos eksistentiaalilauseen subjekti on yksikossa ja lauseen lopussa, se on indefiniittinen; subjektista ei ole puhuttu aikaisemmin.

Esim. Satamassa on laiva, [uusi puheenaihe] Laiva on ollut satamassa jo pari päiväa, [tuttu puheenaihe]

2. Omistuslauseet

Omistuslauseella on kaikki varsinaisen eksistentiaalilauseen ominaisuudet: predikaattina on olla-verbi, lauseen alussa on habitiivinen paikallissijainen ilmaus, verbin jäljessä nominatiivi-tai partitiivisijainen subjekti. Verbi ei kongruoi. Jos lauseiden subjekti on partitiivissa, subjekti ilmaisee epämääräistä määrää tai joukkoa.

Esim. Vaarilla on huolia. Opettäjalla on aikaa meille. Heilla on paljon kotitehtavia. Minulla on mokki. Hänella on kiire.

Omistuslause poikkeaa tietyissä suhteissa eksistentiaalilauseesta. Omistettavaa tarkoittava lauseke on usein määräinen, ja lisäksi siinä asemassa oleva pronomini saa objektin sijan, n-päätteisen akkusatiivin.

Esim. - Onneksi minulla on sinut, äiti sanoi. Hänella on hyvat tiedot ranskan kielesta. Jokaisella on murheensa.

3. Tuloslauseet

Tuloslauseessa on elatiivimuotoinen lauseke ja sitä luonnehtiva predikatiivi. Lauseen yleisin verbi on tulla, mutta samaan tapään käytetään myös verbeja kasvaa, kehittyäa, muodostua.

Esim. Meistä tulee kuuluisia ~ tanssijoita. Tämä tekee meista hyvia asiantuntijoita. Lapsesta kasvoi poika. Tilaisuudesta muodostui hauska juhlatapahtuma.

Jos näiden lauseiden subjektina on jaollinen sana, se esiintyy aina yksikön partitiivissa (aine-, abstrakti- ja kollektiivisanat).

Esim. Pöydällä on ruokaa. Kaapissa on leipää ja juustoa. Aukiolle kerääntyi väkeä. Ulkona sataa vettä. Maassa oli työttömyyttä.

Jos subjektina on jaoton sana ja se ilmaisee epämääräistä paljoutta, se on monikon partitiivissa.

Esim. Kadulla kavelee ihmisia. Puiston penkilla istui vanhoja miehiä. Salissa on oppilaita. Meille tulee tanaan vieraita. Täällä käy paljon turisteja. Sotilaita marssi kylään. Pääskysia lentelee taivaalla. Vieraita tuli vastaan. Pöytäliinaan on tullut tahroja. Heistä tulee tulkkeja. Pojista tuli kunnon miehiä.

Negatiivisen eksistentiaalilauseen, omistuslauseen ja tuloslauseen subjekti on aina partitiivissa!

Esim. Huoneessa ei ole radiota. (Vertaa: Huoneessa on radio.) Liisasta ei tullut laakaria. ~ Liisasta tuli laakari.

Epäilevissä lauseissa on partitiivisubjekti.

Esim. Onko sinulla kelloa?

Vertaa: Onko sinulla kello? Onko täällä ketaan? Onko teillämitään kysyttävää?

Huomaa!

Jos lauseen subjekti on partitiivissa, lauseen predikaatti on aina yks. 3. persoonassa!

Esim. Pysäkillä seisoi ihmisia. Matkustajia nousi laivaan.

Vertaa: Partitiivisubjekti (epamaarainen, tuntematon) ~ Nominatiivisubjekti (maarainen, tunnettu):

Meille tuli vieraita. ~ Vieraat ovat jo tulleet. Onko sinulla rahaa? ~ Ovatko rahat sinulla? Metsassa kasvaa kuusia. ~ Kuuset ovat vihreita. Ikkunasta kuului musiikkia. ~ Musiikki tuntui tutulta. Maljakossa on kukkia. ~ Kukat ovat maljakossa.