16 (59)

2.3Lankatermejä

Langat voidaan kehrätä joko s- tai z-kierteellä. Kierteen suunta riippuu siitä, onko värttinää pyöritetty kehrättäessä oikealle vai vasemmalle. Suomessa on käytetty rautakaudella alapainoista värttinää, jolla syntyy helpommin z-kierteistä eli z- kehrättyä lankaa (Riikonen 1990: 38). Kierrettä kuvaavan kirjaimen ymmärtää helposti, kun kuvittelee langan päälle s: tai z:n (Kuva 7.).

Kuva 7. Langan S- ja Z-kierre. (Hukkinen 1995: 8.)

Kehrätyt langat voidaan käyttää sellaisenaan, tai kerrata. S-kierteinen lanka kertautuu z-kerratuksi ja päinvastoin. Kertaamaton lanka merkitään pienellä kirjaimella, kerrattu isolla. Merkintätapa kuitenkin vaihtelee paljon. Z-kerratusta langasta voidaan käyttää myös merkintää Zs (Bender-Jørgensen 1991: 13, 15), jolloin kertaus tulee selkeämmin ilmaistua.

Samoja kirjaimia käytetään kuvaamaan kankaiden ominaisuuksia, kuten toimikassidoksen toimiviivan suuntaa. Rautakaudella tämä oli Suomessa yleensä laskeva eli S eli toimiviiva laskeutui ylhäältä oikealta alas vasemmalle loimen suunnassa. Kudontaan käytetyt langat olivat yleensä Sz-kerrattuja (loimi) ja z-kehrättyjä (kude). Merkintä on tällöin Sz/z (Bender-Jørgensen 1991: 13). Esimerkiksi lähes kaikki Euran emännän puvun osat oli tehty tällaisista langoista. Vain vyöttönauhan kerrattu kude oli toiseen suuntaan kehrättyä.

Suomessa on käytössä kansainvälinen numeroyksikkö tex, jolla ilmoitetaan, montako grammaa painaa 1000 metriä lankaa. Lukua voidaan hyödyntää lankojen ver-