3. Paikan päällä

Leirillä käytännön vastuu siirtyy järjestäjiltä leiriohjaajille, mutta ohjaajilla on oikeus saada apua ja tukea koko leirin ajan. Yllättävissä tilanteissa ohjaajien on voitava ottaa yhteyttä järjestäviin tahoihin avun saamiseksi. Jos heihin ei saada yhteyttä, ohjaajat voivat kääntyä liiton puoleen.

Liiton periaateohjelman mukaisesti lapsia on kohdeltava tasapuolisesti ja heidän yksilöllisyyttään kunnioittaen. Myös leiriläisten edellytetään toimivan näin toisiaan kohtaan.

Kiusaamistilanteet ovat hankalia, mutta aikainen puuttuminen tuottaa parhaat tulokset; suora, rehellinen puhe on yleensä paras lähestymistapa. Ohjaajat pyrkivät siihen, että leirin toimintakulttuuri muodostuu alusta lähtien tasa-arvoiseksi, suvaitsevaiseksi ja rohkaisevaksi.

Toinen seikka, joka vaikuttaa suoraan ilmapiiriin, on kommunikaatio. Kiroilu ei kuulu pioneeritoimintaan, vaikka toisinaan toki käy lipsahduksia. Kiroilu saattaa kuitenkin tuottaa turvattomuuden tunnetta joissakin lapsissa. Niin aikuiset kuin nuoret ohjaajatkin toimivat esimerkkeinä muille leiriläisille: omalla esimerkillään ohjaajat voivat kommunikoida sellaisia asioita kuten hyviä käytöstapoja ja toisten kunnioittamista.

Ohjaajien ja apuohjaajien määrä leirillä liittyy luonnollisesti leirin kokoon ja suunniteltuun ohjelmaan. Jotkut aktiviteetit, kuten vaikka uiminen ja vesillä liikkuminen, vaativat enemmän valvontaa kuin toiset. Apuohjaajat ovat suureksi avuksi hyvän leiritunnelman ja sulavasti rullaavan arjen aikaansaamiseksi, mutta turvallisuuteen liittyvät asiat ovat aina aikuisten vastuulla. Joka leirillä tulisikin olla vähintään yksi ensiapu- ja pelastustaitoinen ohjaaja; mahdollisuutta päästä ensiapukurssille kannattaa tiedustella omasta piiristä tai liitosta.

Ikävien asioiden sattuessa läsnä olevien aikuisten on pysyttävä mahdollisimman rauhallisina ja kerrottava leiriläisille, mitä on tapahtunut. Tiedon puute ahdistaa lapsia ja nuoria vähintäänkin yhtä paljon kuin aikuisia. Leiriläisten kokoaminen yhteisiin tiloihin vaikka elokuvan, musisoinnin tai pelin äärelle voi olla oikea ratkaisu tilanteen rauhoittamiseksi. Toisaalta leiriläiset voi myös pyytää omiin tupiinsa, ja ohjaajat käyvät heidän luonaan juttelemassa tapahtuneesta pienemmän porukan kesken. Riippuu ongelman luonteesta ja leiriläisten ominaisuuksista, mikä on paras menettelytapa. Ohjaajien rauhallinen olemus tuottaa joka tapauksessa turvallisuudentunnetta. Vanhemmille on kerrottava tapahtuneesta ja sovittava heidän kanssaan lasten kuljetuksista, jos he eivät halua jatkaa leirillä.

3.1 Erityislapset ja -nuoret

Useimmilla leiriohjaajilla on kokemuksia lapsista ja nuorista, joilla on erityistarpeita ja jotka tarvitsevat erityistä tukea leirin arjessa. Leiri-ilmoittautumisen yhteydessä vanhemmilta kysytään lastensa sairauksista erityispiirteistä: erityislapsen- tai nuoren mukanaolo leirillä ei saa tulla ohjaajalle yllätyksenä, sillä heidän tulee saada valmistautua tilanteeseen.

Jos järjestäjät epäilevät, että vanhemmat jättävät tietoisesti lapsensa sairauden,vamman tai käytöshäiriön mainitsematta, asiaa pitää selvitellä. Jos taustalla on vanhempien pelko siitä, että lasta ei erityistarpeiden vuoksi hyväksytä leirille,ilmoittautumislomakkeeseen voikirjoittaa auki, miksi tietoja kysytään: osallistujia ei esikarsita terveydentilan perusteella vaan tarkoituksena on varmistaa, että lapsen osallistuminen leirille on turvallista ja antoisaa.

Jos leirillä on lapsi tai nuori, jolla on selkeästi erottuvia erityistarpeita, on asiasta hyvä kertoa muulle ryhmälle. Ohjaaja tai nuori itse voi puhua ryhmälle oireyhtymästä. Jos vanhemmat kieltävät asiasta kertomisen, ohjaaja voi pyytää lupaa puhua heidän lapsensa persoonasta.

Lähde: Nuorten Akatemia: Ohjaajan kansio.