Pluskvamperfekti

Muodostuksen kannalta pluskvamperfekti on liittomuoto, jonka osina ovat olla-verbi aktiivin indikatiivin imperfektissa ja pääverbin aktiivin II. partisiippi yksikön tai monikon nominatiivissa: olin tehtyt, olitte havainnut, olimme rikkoneet. Pluskvamperfektin kieltomuodon osina ovat olla-verbi aktiivin indikatiivin imperfektin kieltomuodossa ja pääverbin aktiivin II. partisiippi: en ollut välttänyt, emme olleet kiirehtineet, ette olleet tiedustaneet.

Indikatiivin pluskvamperfekti
Myönteinen	Kielteinen
Yks. I. pers. Olin kertonut Yks. II. pers. Olit kertonut, olitte kertonut Yks.III. pers. Oli kertonut	En ollut kertoneet Et ollut kertoneet, ette ollut kertonut Ei ollut kertoneet
Mon. I. pers. Olimme kertoneet Mon. II. pers. Olitte kertoneet Mon. III. pers. Olivat kertoneet	Emme olleet kertoneet Ette olleet kertoneet Eivät olleet kertoneet

III. Menneen ajan verbimuotojen muodostus passiivissa muodossa

Passiivi on taivutuskategoria, joka esiintyy kaikissa tempuksissa ja samaten kaikissa moduksissa. Johtuessa siitä, että passiivilauseessa ei ole subjektia, passiivi ilmoittaa verbin tekemisen suorittajan epämääräiseksi tai tuntemattomaksi. Passiivi sanotaan myöskin yksipersoonaiseksi pääluokaksi, koska sillä on yksi persoonapääte, joka on vokaalipidentymä ja –n. Passiivimuotoon sisältyy lyhyempi tai pitempi tunnus ja erillinen persoonapääte –verbin vartalon vokaalilopun kahdentaminen ja siihen liittyvä –n: laske\ta\an. Pitempi tunnus tta, ttä esiintyy vain yksivartaloisilla verbeillä lyhyen vokaalin jäljessä.”Passiivin ns. lyhyempi tunnus on ta, tä, da, dä: jokin muu heikkoasteinen asu (yhtymässä nta, ntä on heikkoasteinen asu nna, nnä, yhtymässä lta, ltä se on lla, llä, yhtymässä rta, rtä, taas rra, rrä) – –.” (Penttilä, Aarni 1963: 243.) Näin olleen lyhyempi tunnus esiintyy a) kaksivartaloisilla verbeillä konsonanttivartalon jäljessä: haluta – halutaan, osata – osataan, ajatella – ajatellaan-, purra – purraan; mennä – mennään; b) sellaisissa yksivartaloisissa verbeissä, joiden vartalo päättyy pitkään vokaaliin tai diftongiin: myydä – myytään, tuoda – tuotaan.

Jos yksivartaloinen verbi päättyy a:han tai ä:hän, niin ne muuttuvat passiivin tunnuksen edessä e:ksi: ajaa – ajettaan, jakaa – jaettaan, ostaa – ostetaan.

Passiivin imperfektin muodostus

Passiivin imperfekti muodostuu jommallakummalla tunnuksista – sekä pitemmästä tunnuksesta –-tta, -ttä, että lyhyeestä tunnuksesta -ta, -tä. Tunnuksen loppuvokaalin sijaan asetetaan imperfektin tunnus -i, jonka kahdentaa –n loppuinen persoonapääte. Lyhyemmän tunnuksen –ta, -tä tilalla käytetään -tti passiivin imperfektissa. Kuten oli jo mainittu, tämä koskee sekä kaksivartaloisia verbeja, että sellaisia verbeja, joiden vartalo päättyy pitkään vokaaliin tai diftongiin. Passiivin imperfekissa oleva tunnus –ti käytetään passiivin preesensin muiden pääyhdistelmien tilalla.

Passiivin imperfektin kieltomuotoon sisältyy kieltosana ei ja pääverbin passiivin II. partisiippi. Passiivin II. partisiipin tunnus on –u, -y, joka liittyy vahvaan passiivin vartaloon. Vartalon –a, -ä katoavat.

Passiivimuotojen käyttö imperfektissä käy ilmi seuraavasta kaaviosta:

Verbien tyypit	Infinitiivi	Passiivin preesens	Myönt. pass. imperf.	Kielt. pass. imperf.
Ostaa	Laatia Ymmärtää Antaa Ampua	Laaditaan Ymmärretään Annetaan Ammutaan	Laadittiin Ymmärrettiin Annettiin Ammuttiin	Ei laadittu Ei ymmärretty Ei annettu Ei ammuttu
Huomata	Pakata Salata Pelätä Herätä	Pakataan Selataan Pelätään Herätään	Pakattiin Salattiin Pelättiin Herättiin	Ei pakattu Ei salattu Ei pelätty Ei herätty
Tuoda	Saada Tuoda Viedä Syödä	Saadaan Tuodaan Viedään Syödään	Saatiin Tuotiin Vietiin Syötiin	Ei saatu Ei tuotu Ei viety Ei syöty
Mennä, nousta	Nousta Tulla Mennä Luulla	Noustaan Tullaan Mennään Lullaan	Noustiin Tultiin Mentiin Luultiin	Ei noustu Ei tultu Ei menty Ei luultu
Merkitä, herjetä	Tarvita Lämmetä Paeta Ansaita	Tarvitaan Lämmetään Paetaan Ansaitaan	Tarvittiin Lämmettiin Paettiin Ansaittiin	Ei tarvittu Ei lämmetty Ei paettu Ei ansaittu

Passiivin imperfekti käytetään kaikissa moduksissa ja muodostetaan erikoisella säännöllä: Passiivin imperfektin pääte -iin on vaihdettava a:ksi tai ä:ksi, sitten on lisättävä asianomainen moduspääte ja persoonapääte (vokaalipitentymä ja –n):

Infinitiivi	Pass. indikatiivi	Pass. konditionaali	Pass. potentiaali	Pass. imperatiivi
antaa	annettiin	annettaisiin	annettaneen	annettakoon
huomata	huomattiin	huomattaisiin	huomattaneen	huomattakoon
juoda	juotiin	juotaisiin	juotaneen	juotakoon
olla	oltiin	oltaisiin	oltaneen	oltakoon
harkita	harkittiin	harkittaisiin	harkittaneen	harkittakoon

Vastaaviin kieltomuotoihin kuuluu kieltosana ei ja passiivimuoto vailla persoonapäätettä. Imperatiivissa kieltosana muuttuu älköön:ksi ja passiivimuotoon lisäytyy pääte -ko tai –kö.

Passivin konditionaali		Passiivin potentiaali		Passiivin imperatiivi
Myönt. muoto	Kielt. muoto	Myönt. muoto	Kielt. muoto	Myönt. muoto	Kielt. muoto
annettaisiin	ei annettaisi	annettaneen	ei annattane	annettakoon	ei annettako
huomattaisiin	ei huomattaisi	huomattaneen	ei huomattane	huomattakoon	ei huomattako
juotaisiin	ei juotaisi	juotaneen	ei juotane	juotakoon	ei juotako
oltaisiin	ei oltaisi	oltaneen	ei oltane	oltakoon	ei oltako
harkittaisiin	ei harkittaisi	harkittaneen	ei harkittane	harkittakoon	ei harkittako